Muutto

Standard

http://taurachido.blogspot.com

Advertisements

Muistotilaisuus

Standard

Maaliskuun alussa matkasimme jalleen Mwurviin, talla kertaa uutenavuotena kuolleen sedan muistotilaisuuteen. Olimme perilla juuri auringon laskettua ja kiitin onneani, etta tiesin paikan jo entuudestaan, alkuilta oli nimittain pimea ja en varmasti olisi loytanyt edes vessaa. Taskulamppua ei tietysti sattunut mukaan.

Rumpujensoittajat ja tanssijat olivat jo kovassa vauhdissa ja sambialaisittain tietysti myos zvigure, joista kerroin jo aiemmin hautajaisreissun yhteydessa. Miehen siskojen ja maininin (nuorimman tadin) vuorotellen istuimme keittiomokkia kiertavalla penkilla tai katselimme tanssijoita. Kuu nousi ja valaisi tanssijoiden jalkojen alla polyavan pihamaan. Miesvaki keskittyi enemman kotikaljan (chibuku) nauttimiseen kuin tanssimiseen. Oxx kuitenkin yllatti ja kavimme yhdessa tanssiringin keskella tanssimassa lyhyen patkan. Saimme raikuvat ablodit, eivat kai uskoneet valkoisen osaavan tanssia rumpujen tahdissa. (Itseasiassa tahti on minulle sopivampi kuin mitkaan discojumputukset, se on nopea, mutta pysyn siina. Hiki siina vain tulee hyvin pian.)

Zvigure-tanssijoita oli paikalla useita eri hahmoja ja he tanssivat vuorotellen joko pareittain tai yksin. Suosikikseni nousi kuitenkin mombemombe, iso elainhahmo, joka liikkui koko pihamaan alueella nopein liikkein. Poly nousi ja ihmiset pakenivat mombemombea kiljuen. Kuutamo teki kaikesta taianomaisen.

Vahitellen siskot menivat nukkumaan, appiukko oli mennyt unille jo hyvin pian paikalle saavuttuamme. Lopulta valveilla oli meidan perheesta vain mina, mainini ja Oxx. Vakimaara tuntui kuitenkin pysyneen vakiona. Aamuyosta alkoi tulla jo kylma, istuimme maininin kanssa keittiomokin penkilla ja kaivoimme huovan esiin. Ei huvittanut menna nukkumaan, tunnelma ei paastanyt irti otteestaan.

Aurinko nousi pikkuhiljaa varjaten maiseman vaaleanpunaiseksi. Chibuku oli loppunut ja satunnaiset kinastelut tyollistivat kylapoliisia ja vahemman humalaista miesvakea. Mitaan kovin vakavaa ei sattunut ja lopulta retteiloitsijatkin simahtivat hiekalle tai penkeille.

Auringon kunnolla noustua suoritettiin viimeiset seremoniat. Lahiomaiset kertyivat vainajan talon pihamaalle ja tilaisuus alkoi. Miehilta leikattiin pieni hiustupsu suremisen merkiksi ja taman jalkeen jaettiin vainajan vahainen omaisuus. Meille osui peltilautanen ja –muki, jotka annoimme sitten siskoille myohemmin, heille niilla olisi enemman kayttoa. Tappeluita ei syntynyt omaisuudenjaossa, joten kaikki sujui hyvin.

Taman jalkeen tarjottiin viela lounas ja me jouduimme molempien autojen kanssa renkaanvaihto-operaatioon. Kavimme kylalla ja ajoimme vesiesteilla varustettuja peltoteita. Iltapaivalla paasimme lopulta kotimatkalle. Sita matkaa tietysti varittivat poliisien pysaytykset, mutta selvisimme niista minun vahaisen shonantaitoni ja poliisi-isosiskon avulla. Poliisisetia huvitti mustien keskella istuva valkoinen, joka vastasi heille kaikkiin kysymyksiin shonaksi.

Maalla on aina niin mukava kayda ja niin nautin tastakin reissusta!

Kuvia myohemmin, kun saan niita ladattua.

Yha elossa!

Standard

Pitkasta aikaa! En ole oikein paassyt blogin kimppuun, kun nettiyhteytena on vain kannykka ja sen wordpress-sovellus vie hermot.

Mutta hyvia uutisia! Aloitin taas vapaaehtoistyot (parempi sekin kuin ei mitaan) Friends of Dzikwalle, joka on vanhan vapaaehtoisjarjestoni paikallinen tukijarjesto. Autan hallinnon hommissa ja tietysti kaikessa muussakin mita vastaan tulee. Tykkaan! Tuttuja ihmisia, tuttu tyoymparisto ja tutut kuviot! Ja vihdoin netti! Eli tulen kirjoittelemaan paremmin kuulumisia piakkoin, nyt vain tammoinen pikapaivitys, kun tyon alla on iso urakka. Kuviakin tulossa, joten stay tuned!

Kummallinen sadekausi.

Standard

Uusi vuosi alkoi tosiaan kunnon rankkasateilla. Ne jatkuivat kaksi päivää ja aiheuttivat mm. 10 ihmisen kuoleman. Eräs perhe huuhtoutui autolla sillalta alas. Meidän porakaivomme Tafarassa romahti ja sunnuntaina yritimme sitten hätäpäissä saada jonkun pumppaamaan sen tyhjäksi ja täyttämään hiekalla.

Talolle pääsy ei ollut ihan niin helppoa kuin normaalisti. Eräs isommista hiekkateistä tulvi ja välillä tuntui, että vene olisi parempi ratkaisu.Mietin jo, että pitääkö lähteä kävelemään pahimmissa tulvakohdissa edellä, jotta näkisi kuinka syvää on ja uskaltaako ajaa. Autoja oli sammunut näihin jokiin. Teiden reunat olivat romahtaneet paikkapaikoin ja pieniä vesiputouksiakin oli havaittavissa. Talollemme johtavan tien varressa oli vesi kaivanut syvän uran itselleen ja lapset uittivat siinä jalkojaan. Vettä vain tippui taivaalta koko ajan.

Kaivo oli tosiaan levähtänyt ja uhkasi viedä naapuritalon mukanaan reunojen romahdellessa. Lapiomiehet ens alkuun hätiin, kunnes pumppu saapui. Nyt kaivo on siis olematon, täynnä hiekkaa. Uusi kaivo pitäisi porata jossain vaiheessa ja haluan, että se tehdään kunnolla tällä kertaa.

Aiemmin laitoinkin jo hautajaispostauksessa hautajaisten jälkeisen aamun sadekuvan, tähän muutama kuva Tafarasta. Nuo kaikki pienet pisteet ovat siis taloja. Harmi kun paras maisema jäi kuvaamatta, mutta kyllä tuostakin jotain tolkkua saa. Ja sitten on kuva pellosta, joka oli muuttunutkin riisipelloksi.

DSCF8322

DSCF8324

Perinteistä lääketiedettä

Standard

Koska meille ei ole vieläkään siunaantunut lapsia, minut päätettiin viime lokakuussa viedä erään sukulaisen luo, joka tuntee perinteistä lääketiedettä. Tämä eno asuu hieman Hararen ulkopuolella maaseudulla. Pihapiirissä oli useampi talo, pyöreä keittiörakennus, hanhia, vuohia, ankkoja, kanoja jne pyöri ympärillä.

IMG_20141101_201041

(Shamiso ja keittiömökki. Vastaanottomökistäni ei ole kuvaa.)

Ennenkuin astuimme sisään parantajan majaan kiedoin ympärilleni sambian, huivin tapaisen kankaan, hameeksi. Kengät jätimme oven ulkopuolelle. Hautajaisissa mukana ollut Shamiso tuli tuekseni ja tulkikseni. Kerroimme ongelmat ja mies tarttui toimeen. Hän etsi yrttejä, pulvereita ja puunpalasia mökkinsä loppumattomista purkeista ja purnukoista. Koska yksi ongelmista oli lapsettomuus, hän halusi myös tietysti tarkistaa, että miltä siellä meikäläisen sisällä näyttää. Siirryin kaislamatolle mökin hämärämmälle seinustalle ja riisuin alaosani paljaaksi. Kumihanskat käteen ja sisätutkimus, hieman erilainen gynekologin vastaanotto. Savimaja ja pöytänä kaislamatto. Hän ei löytänyt sisältä muuta kommentoitavaa kuin että kohtu on vähän matalalla. Ulkopuolelta hän löysi pienen rasvapatin, josta gynekologi huomautti jo vuonna 2008 Suomessa, mutta kun se ei ole haitannut, niin sitä ei sitten otettu pois. Nyt tämä parantaja oli sitä mieltä, että se voi vaikuttaa lapsen saantiin. Kysyi, josko leikkaisimme sen pois. Mikäs siinä, kaislamatolla maatessa, kokemushan tuokin olisi. Mies jätti homman tyttärensä tehtäväksi, Shamiso avusti. Puhdistettiin, kaivettiin puhdas partaterä esiin ja nips, rasvapatti oli pois. Ei juuri tuntunut, eikä vertakaan tullut.

Kipua ei ollut eikä tullut myöhemminkään, joten se siitä sitten. Sain tuon pienen rasvapatin mukaanikin. Hih. Kotiinviemisiksi sain kolmenlaista yrttiä ja kahta puunkuorta. Puunkuoresta tein oman litkuni yhteen yrttijauheeseen sekoitettuna. Toinen yrttijauhe piti laittaa kostutettuun pumpuliin ja emättimeen päiväksi. Lisäksi puunkuori piti laittaa pulloon ja vettä perään, tällä juomalla pitäisi aloittaa aamu.

Tämä oli lokakuussa, ei ole tainnut tästäkään olla apua. Sisälle laitettava jauhe on loppunut, kolmas jauhe vielä odottaa, puunkuorijuomaa tuossa vielä olisi, mutta muutaman turhautuneen kierron jälkeen se jäi. Eipä tuo vahinkoakaan tee, voisi sitä edelleen aamulla juoda.

Että semmoinen gynekologin vastaanotto, perinteisellä parantajalla. Kyllä siinä savimajassa kaislamatolla ehti kaikkea miettiä, kun partaterää putsattiin. Että kaikkea sitä ja kaikkeen sitä joutuukin, vapaaehtoisesti vielä.

IMG_20141101_201826

Zvigure ja hautajaiset

Standard

Tapaninpäivänä perheen luona ollessamme minut yllättäen haettiin ulos kameralla varustettuna. Zvigure tanssivat ja kerjäsivät rahaa. Mukana oli rummut ja pilli, tanssi oli nopeatahtista. Vähänpä osasin arvata, että pian tulisin näkemään zvigure tositoimissaan. (Huom. Zvigure on monikkomuoto, yksikkö on chigure.)
IMG_20141226_203422

Hautajaiset

Uudenvuodenyönä yksi mieheni isistä (eli suomalaisittain setä) myrkytettiin laittamalla olueen myrkkyä. Hautajaiset alkavat täällä samantien ja niinpä mekin lähdimme uudenvuodenpäivänä ajamaan kohti Mvurwia mukanamme tämän sedän poika Arthur sekä miehen sisko Shamiso. Matkaan meni noin pari tuntia ja oli jo pimeää, kun saavuimme perille. Pihalla rummutettiin ja tanssittiin, laulu raikui.Valmistauduttiin hautajaisiin.

Minulle ja Shamisolle, sekä Arthurin vaimolle ja tyttärelle Panashelle tehtiin kaislamatosta ja peitosta siskonpeti. Ulkona tanssi ja rummutus jatkui, mutta minä sain kaikesta huolimatta hyvin unta. Edellisenä päivänä, uudenvuodenaattona, minulla oli ollut kuumetta ja äänikin pois.

Aamu valkeni usvaisena.

DSCF8055

(Nukuimme tuossa mökissä, jonka edessä naiset ovat. Pyöreä maja on keittiö ja kaislaseinäinen koppi vessa/kylpyhuone.)

Kello puoli kuusi naiset jo valmistelivat hautajaismenoja. Minulla yhtenä miniöistä oli iso rooli näissä menoissa. Ennenkuin olin ehtinyt kunnolla edes saada unihiekkoja pois silmistäni minut kutsuttiin tuon pyöreän majan luo ja annettiin käteen huivi ja pieni märkä pyyhe. Huivi päähän ja pyyhkeestä taiteltiin päähän kantamista helpottava ympyrä. Sitten pääni päälle nostettiin kuumaa vettä sisältävä saviastia, jonka päällä oli lautanen. Kaksi muutakin miniää sai samanlaiset kantamukset. Tällä vedellä pestäisiin vainaja. Kannoimme veden keittiön luota kuvassa selkäni takana olevalle samanlaiselle keittiölle. Saviastiat laskettiin maahan ja polvistuimme niiden eteen kumartuen maata kohti. Ympäriltä kuului rummutusta ja laulua. Muutama dollarin seteli tippui eteemme, saimme nousta. Niiattuamme ja taputettuamme kolmesti poistuimme paikalta ja valmistelut jatkuivat muiden osalta.

Shamison kanssa pyörimme ja juttelimme ihmisten kanssa. Lapsia ja aikuisia oli kertynyt paikalle rumpujen ja laulun kutsumana. Ollessamme syömässä lounasta Shamiso sanoi minulle, että katso, zvigure ovat tulossa!

DSCF8068

(Shamiso sateenvarjon kanssa ja utelias lapsilauma. Taustalla tanssipaikka, sekä pyöreä keittiömaja, johon kannoimme aiemmin veden.)

kuva

(Zvigure saapuvat perässään lapsilauma.)

Zvigure tanssivat yksitellen tai pareittain rumpujen ja pillin tahdissa paikalla, jossa ihmiset olivat tanssineet koko tämän ajan yötä myöten.Tanssimalla he ohjasivat vainajan hengen kohti henkimaailmaa, ettei tämä jäisi eksyneenä pyörimään elävien maailmaan.

DSCF8092

DSCF8105

DSCF8114

Pian meille ilmoitettiin, että hauta on valmis ja voisimme siirtyä hautausmaalle. Ruumisarkku tuotiin puoliksi avonaisena ulos keittiömökistä ja 2 miniää asettuivat maahan makaamaan kummallekin puolelle arkkua. Lähiomaiset kävelivät jonossa arkun ohitse jättäen hyvästit, mieheni mukaanlukien. Tämän jälkeen arkku suljettiin ja siirrettiin meidän autoomme, joka toimi ruumisautona. Minä ja kaksi muuta miniää saimme taas samat vesiastiat päämme päälle ja lähdimme johtamaan kulkuetta. Ensimmäisessä risteykseksessä pysähdyimme, astiat autettiin pois päämme päältä ja ne asetettiin eteemme. Kumarruimme maahan, rummutettiin ja chigure tanssi. Tällä varmistettiin edelleen samaa asiaa, eli että vainajan henki osaisi seurata meitä. Taas eteemme tipahti muutama seteli, nousimme ja niiasimme ja taputimme kolmesti. Astiat autettiin takaisin päämme päälle ja jatkoimme matkaa. Toistimme tämän saman jokaisessa risteyksessä, sekä muutaman kerran matkan varrella.

DSCF8127

(Minä oikealla valkoisessa takissa. Hameena toimivaa kangasta kutsutaan sambiaksi.)

DSCF8138

(Minulla on tyhjä astia, vesi kannettiin pienessä kanisterissa. Ehkä parempi niin, matka oli aika pitkä ja niskani ei ole kehittynyt minkään kantamiseen pään päällä. Plus kuvasta näkee astiani olevan ihan vinossakin. Halusin silti kantaa sen pään päällä, vaikka ei kuulemma olisi tarvinut. Halusin noudattaa tapoja kunnolla.)

Hautausmaalle saavuttuamme toistimme samat rituaalit ja jäimme odottamaan hautaamisen alkamista. Arkku kannettiin autosta haudan vieressä olevalle hiekkakasalle.

DSCF8152

Vainajan ystävä sekä yksi chigure hyppäsivät hautaan ottamaan arkun vastaan.

DSCF8160

Arkun ollessa haudan pohjalla alkoivat mies ja chigure latoa päälle puunpätkiä. Näiden päälle tuli arkun kannossa apuna ollut kehikko, joka purettiin pieniin osiin, sekä arkun alla ollut kaislamatto ja päällä ollut peitto. Heidän kasatessaan hautaa ihmiset pitivät puheita. Näiden jälkeen mies ja chigure hyppäsivät pois haudasta. Me lähiomaiset heitimme pienen kourallisen hiekkaa hautaan. Tämän jälkeen alkoi varsinainen haudan peittäminen. Rummut soivat taas ja zvigure tanssivat. Paikalle tuli myös yksi aiemmin nähty puujalkojen kanssa.

DSCF8245

DSCF8249

DSCF8271

Haudan ollessa valmis, me miniät kannoimme vainajan pesuveden haudalle, polvistuimme ja kumarruimme maahan viiameisen kerran. Niiaus ja taputus kolmesti ja me olimme hoitaneet oman osuutemme tästä. Hautaamiseen osallistuneet miehet pesivät kätensä kantamallamme vedellä ja loput heitettiin haudan päälle. Me saimme ”häädön” oksan kanssa.

DSCF8252

DSCF8256

DSCF8262

Tämän jälkeen muut jäivät vielä paikan päälle tanssimaan rumpujen tahtiin, me miniät kiiruhdimme takaisin valmistelemaan ruokaa. Jaloistani meinasi loppua totaalisesti voimat, olihan minulla vielä flunssa päällä, vaikka en sitä tuossa tohinassa huomannut. Kylään päästyämme nappasimme rummun ja lukitsimme itsemme sinne keittiöön, jossa vainaja oli pesty. Tanssimme ja nauroimme odottaessamme muita, itse sain valtavat ablodit omasta osuudestani, eivät kai ole tottuneet valkoisten tanssivan afrikkalaisittain. Mutta niin, lukittauduimme sinne saadaksemme viimeiset dollarit palkaksi työstämme. Kun oven alta oli tipahtanu tarpeeksi dollarin seteleitä (taisi olla 4), aukaisimme oven ja meidät jahdattiin ulkokeittiöön ruokahommiin. Itse olin tässä vaiheessa vähän kädetön, mutta autoin lopulta ihmisiä pesemään kätensä ja kannoin lautasia. Ruokana oli sadzaa eli paksua maissipuuroa ja kasviksia. Tykkään kyllä tuosta yhdistelmästä plus ruoka ja lepo tulivat tarpeeseen. Ihmisten syötyä hautajaiset olivat ohitse ja lähistöllä asuvat alkoivat palailla koteihinsa.Sitä ennen me miniät kuitenkin jaoimme palkkamme, minä sain 4 dollaria työstäni. Me päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi, Makazan perhe piti kokousta. Itse en osallistunut, ei minulta edes sitä odotettu, enkä olisi varmaan ihan hirveästi shonasta ymmärtänytkään. Jotain erimielisyyksiä siellä kuitenkin puitiin. Itse painuin lepäämään illan hämärtyessä, toivoin saavani hieman unta, mutta eipä se oikein onnistunut siinä kaislamatolla. Vasta Shamison tuotua iltaruoan yhdeksän maissa tuli uni, mutta oli kovin katkonaista. Peiton alla tuli kuuma ja ilman tuli kylmä.

Nousinkin aamulla heti ensimmäisen valon kajastaessa jostain katonrajan kolosta. Siirryin istumaan ulkoterassille ja katselin aamutouhuja. Tiskausta ja siivousta. Sade alkoi, eikä se sitten loppunutkaan kahteen päivään! Siitä myöhemmin lisää.

DSCF8277

DSCF8283

Eräs kylässä asuva nainen oli nähnyt enneuni, että ajaisimme kolarin kotimatkalla. Niinpä meille järjestettiin suojelua matkan ajaksi. Kasvoillemme pirskotettiin jotain nestettä, otsaan piirrettiin risti, ja suuhunkin tungettiin jotain hunaja-salainenyritti-sekoitusta. Jokainen meistä sai kolme kiveä mukaansa, joista ensimmäisen tiputimme lähtöpaikalle, toisen eräässä risteyksessä ja viimeisen kotona. Oxx sai vielä jonkun puusta veistetyn taikakalun auton suojaksi ja sen hän heitti olkansa yli kohti auringonlaskua päästyämme kotiin. Matka meni siis hyvin kaikesta rankkasateesta huolimatta. Nämä asiat kulkevat täällä käsikädessä, kristinusko ja perinteiset uskomukset. Itsekään en yhtään ihmetellyt näitä toimenpiteitä, olen niihin jo tottunut.

DSCF8280

Standard

Pimeys. Sytytan taskulampun. Laskeudun lattialle. Jalan alla tuntuu olevan joku kylma ja kaapelimainen. Kasi heittaa kaapelin syrjaan ennenkuin aivot ehtivat ajatella. Tartun taskulamppuun, totean tuhatjalkaisen siirtyneen sisatilaan ja siirran saman tyypin ulos. Lasken paani takaisin tyynylle. Hetken kuluttua kuulostaa silta kuin joku kavelisi tyynylla. Tartun jalleen taskulamppuun. Ensin ei nay mitaan. Nostan tyynya, eika vielakaan mitaan. Ehka kuvittelin. Tyynya laskiessani bongaan vihdoin syyllisen. Pitkaan seinilla pyorinyt iso littea hamahakki. Ei tajua poistua tyynyltani. Jattaa taman maailman taskulamppuni saattelemana, valitettavasti. Sankyani en jaa useampijalkaisten kanssa.

image

Sadekausi alkoi. Ja nyt se on jo tauolla. Hidas startti.

image

image

image

image

image

image

image

image

image

Vapaaehtoisuutta.

Standard

Istun entisen ja nykyisen vapaaehtoistyopaikan toimistolla. Kokeilen, jos internet toimisi kunnolla. Hidasta.
Olen taas aloitellut vapaaehtoistyotani, jota tanne alunperin tulinkin tekemaan. Keskityn taas ymparistohommiin ja metsaosaston bisneksiin. Kivaa. Olen kaynyt Environment Africassa hoitamassa asioita, meilla on tulossa iso Clean Up 11.10 ja kavin rekisteroimassa sen. Saamme sielta myos tarvikkeita, kuten hanskoja, hengityssuojaimia ja jatesakkeja. Environment Africalla on aina mukava kayda, tontti on kaunis, siella on kanoja, apinoita, taimitarhoja, kierratyspiste jne.
Clean Upissa siivoamme metsalle johtavan tienpatkan, jonne ihmiset laittomasti dumppaavat jatteensa. Homma on iso, mutta meilla on paljon aktiivisia vapaaehtoisia auttamassa.

wastesmall

DSCF7175small
Muuten elama soljuu samaan tahtiin. Kesa on taalla, mutta sateita ei olla muutamaa pisaraa lukuunottamatta viela saatu, joten polya riittaa ja taivas ei ole kirkkaan sininen vaan polyn haalistama. Paivat ovat aika kuumia ja koska joudun matkustamaan tyopaikalleni yli kaksi tuntia tiukkaan pakatussa kombibussissa, Freezeit-mehujaat auttavat. Ne eivat ole tikussa vaan pussissa, joten imeskelen sita matkan ajan sotkematta itseani tai muita. Pelkka vesi ei aina riita.
Kasvimaa kukoistaa, kun muistan kastella sen joka ilta. Herneet kukkivat, pinaatit rehottavat ja kurkut ja tomaatit kirivat kovasti kasvussa kiinni. Sateiden alkaminen helpottaisi siinakin. Varsinkin, kun paivat kuluvat nykyaan vapaaehtoistyossa. Pihan lakaisukin meinaa jaada, kun on jo hamaraa, kun paasen kotiin.
Kombeissa istuessa on aikaa miettia. Katselen maisemia, mietin, kuinka paljon nautin taalla asumisesta. Kaunista, tuttua ja vierasta. Vuodenaikojen mukaan eri puut ja kukat kukkivat, aina on varia. Kuivalla kaudella oljenvarista, josta varikkaat kukat erottuvat hyvin. Sadekaudella vihreys rauhoittaa. Elaminen sinallaan ei aina ole helppoa, rahasta on jatkuvaa taistelua, mutta ymparisto ja ihmiset auttavat pitamaan positiivisen asenteen.
Katsotaan, koska seuraavan kerran paasen taas kirjoittamaan kunnolla, kun kotioloissa olen vain kannykan varassa.